maanantai 6. elokuuta 2012

Takkeja siellä ja täällä

Tänään on ollut hissuksinen ja vetämätön, mutta mukava päivä. Vaikka tuntuu, että väsymykseltäni en ole saanut mitään aikaiseksi, on tänään oikeastaan kuitenkin tapahtunut kaikenlaista. Viiden tunnin työpäivän aikana keitin kahvit ja rikoin yhden puikon. Lueskelin kehräämisestä ja langoista, joita on tulossa syksyllä kauppaan. Palvelin tietysti asiakkaita.  

Työpäivän jälkeen menimme Lauran kanssa ulos viimeinkin kuvaamaan hänen jo aikaa sitten valmistunutta villatakkiaan. Se reissu meni hyvin. Kävimme meillä hakemassa järkkärin, otimme minun Rocky Coastini mukaan, menimme ulos ja etsimme kivan kuvauspaikan. Huomasimme, että kamerasta on akku lopussa. Palasimme meille, etsimme jonkin aikaa pokkaria ja sen löydyttyä palasimme takaisin ulos. Pokkariin sentään hoksasin tonkia patterit ennen ulos menoa. Mutta unohdin sisälle sen Rocky Coastin. 
 
Kotona sitten huomasin, että monta hyväksi luulemaani kuvaa onkin koneelta nähtynä ihan sumeita. En enää osaa käyttää pokkariani(kaan)! On joukossa onneksi muutama onnistuneempikin otos, ja Laura esittelee ne jossain vaiheessa Sekaisin silmukoista -blogin puolella. Tässä pari sniikpiik-kuvaa.
 


Kuten sanottua, ei niin järin terävää.

Päästyäni Laurasta eroon... ei kun siis ollessani hetken itsekseni, söin ruuan ja istuin rättiväsyneenä sohvalla neulomassa aivotonta sukkaa. Ihan nukkumaan ei viitsinyt ruveta, kun vihdoin viimein olimme Sannan kanssa onnistuneet sopimaan tapaamisen ja hän oli tulossa kohta kylään. Meidän aikataulut on kyllä menneet viime aikoina niin loistavasti ristiin, että melkein on jo naurattanut, miten vaikeaa tämä voi olla. Pelkän väsymyksen takia ei huvittanut treffejä perua. Paitsi että ystäviä on tietysti kiva muutenkin nähdä, on minulla ollut Sannan villatakki jo aika pitkään siinä vaiheessa neulomista, että sitä olisi hyvä sovittaa.


Oli kyllä iloinen yllätys, että takki tuntui istuvan oikein hyvin. Tai ei kai sen mikään yllätys pitäisi olla, en minä nyt ihan summissaan ole neulonut. Mutta aina tuntuu tulevan vastaan jotakin. Ja tähänkinastinen aikaansaannos on jo muutenkin pari kertaa purettu ja uudelleen neulottu. Aluksi hihalisäykset tulivat selvästi liian tiheästi. Sitten minun ovela valesaumani sivussa näytti omaan silmääni törkeältä ja kiskoin senkin takia pitkän pätkän menemään.


Nyt näytti aika kivalta. Luulen, että asiat on hyvällä mallilla ja voin taas neuloa vapaasti. Sanna tykkäsi väristä nyt vielä enemmän kuin mallitilkkuilun saati lankakartan perusteella. Vaikuttaa siltä, että tuo väri on laajana pintana aika ihana, suorastaan tavallaan helmiäismäinen! Pintaneule toimii värin kanssa tosi hyvin yhteen, ainakin jos minulta kysytään.


Mukava kun välillä onnistumisen kokemuksia voi saada ihan keskeneräisestäkin. Voihan tässä tulla matkan varrella vielä vaikka mitä vastaan, mutta nyt fiilis takin suhteen on kyllä hyvä! Pitäisi pian kirjoitella prosessista tarkemminkin tuonne kaupan blogin puolelle. Halusin vain tulla heti vilauttamaan kuvia, kun niitä nyt kerran saatiin. 


Nyt sitten voisi jatkaa aivotonta neulomista. Tällä hetkellä siihen käy tuo takkikin, se on nyt vaiheessa, jossa on kohtalaisen selvät sävelet. Nyt on tärkeintä, että saan hetken olla rennosti ja mitään miettimättä.

Vielä viimeinen huomio: Sannan nuttura oli ihana! Nyt kun omat hiukseni ovat pitkästä aikaa taas niin pitkät, että niistä juuri ja juuri saa nutturan aikaiseksi, olen jotenkin fiksoitunut kaikkiin nutturajuttuihin ja koittanut miettiä, miten saisin omastani mahdollisimman siistin. Aamulla töihin mennessä ihailin yhden ohikulkevan tytön nutturaa niin kovasti, että meinasin kävellä suoraan lyhtypylvääseen. Ehdin väistää sen noin kaksi senttiä ennen yhteentörmäystä. Hupsis!

5 kommenttia:

  1. Hei kannattaa hommata sellainen nutturavalkki. Minä löysin sellaisen tässä noin kuukausi sitten, ja enää en nutturoita muulla tavoin teekkään (paitsi sukan avulla, mutta siihen tarkoitukseen sulla taitaa olla liian lyhyet hiukset). Siisti, siis todella siisti nuttura supernopeasti, ihan parhautta.

    Ja tuo pintaneule näyttää muuten todella hyvältä tuon värin kanssa. Mitä lankaa tuo on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon miettinytkin sitä, en vain ole jaksanut tehdä asialle mitään, yllätys yllätys. En kyllä edes tiedä, mistä niitä valkkeja edes saa... Sannallakin oli vissiin eilen sellainen nutturassa ja nyt vasta tajusin, että ois voinut kysyä, mistä semmoisen voi hankkia. Nero.

      Tuo on Cascade 220:stä tuo lanka. Ja väri on kyllä ihan älyttömän kaunis. Olen ihan yllättynyt, kun itse en yleensä tykkää niin kovasti mistään beigen sukulaisista.

      Poista
    2. Mä löysin ihan H&M:ltä sellasia nutturavalkkeja - en kylläkään tiennyt että on sen nimisiä :D En oo vaan opetellut vielä käyttämään... laiska käyttää perusponnaria tai lettiä ihmisten ilmoilla ja kotona ihan vaan hainhampaita.

      Nyt viimeks kekkasin että haluan nutturalasson (http://glitter.fi/hiusvinkit/#strict-bun), sopis tälläselle peruslaiskalle :) Peruslaiska en vaan oo jaksanut lähteä metsästämään mokomaa kapistusta...

      Poista
  2. No nyt selvisi sekin mysteeri, miksi toisten nutturat näyttää aina niin hienoilta ja muhkeilta, mutta oma tukka ei sellaiseen riitä, vaikka on kuinka pitkä! Toiset on käyttäneet dopingia ja jättäneet kertomatta mulle!! :D

    VastaaPoista
  3. Mulla on sulle tunnustus blogissani. Vastaaminen on vapaaehtoista. :-)

    VastaaPoista