maanantai 20. elokuuta 2012

Kääriytymishuivini Daybreak

Seuraava kuvasarja uunista ulos! 

Eikä tämä neule ole ollutkaan valmiina kuin vasta jotain, hetkonen, reilut puolisen vuotta. Mutta itse asiassa nyt ei olekaan kyse minun saamattomuudestani, niin kuin te peijakkaat siellä tietysti kuvittelette, vaan ihan vaan siitä, että olen ollut niin älyttömän ovela, että olen odottanut huiville parempaa kuvausympäristöä. Sen sijaan, että olisin kuvannut tämän talven kalseudessa, pääseekin se nyt loistamaan hiipuvan kesän kirkkaan hämyisessä valossa. Suunniteltu juttu.

Saanen siis esitellä: Daybreak alkavan syksyn väreissä!


malli: Daybreak, Stephen West
lanka: Cascade Heritage, 5645, (tuo keltainen) ja Noro Kureyon Sock, S255 (raitaväri)
puikot: 3,75 mm
langan kulutus: Heritagea vajaat 200 g, Kureyonia n. 100 g.



Tämä huivi on jotain aivan muuta kuin ne viime postauksessa esitellyt Bexit. Miksikö? Siksi, että tässä ei väännetä pientä palmikkoa, ei näperretä, ei testata muistia tai tarkkaavaisuutta. Tässä koetellaan vain kestävyyttä. Suosittelen valitsemaan juuri sen väriset langat, joita oikeasti rakastaa. Niitä on parempi jaksaa tuijotella, koska muuta tekemistä ei juuri sitten olekaan.

Älkää käsittäkö väärin. Saattaa kuulostaa siltä, että olen tässä esittämässä vastakkainasettelua, jossa Bex vie pisteet kotiin. Ei toki, ei sinne päinkään! Erilaisia neuleita nämä ovat, melkein kuin yö ja päivä, mutta minä rakastin kyllä molempia. 

Yksi neulomisen suhteen onnekkaimpia ominaisuuksiani lienee, että värimakuni on melko laaja, ja ihan tosissani nautin ajastani hyvin monien eri värien äärellä. Sen puolesta nautiskelin tätä tehdessäni, vaikka kummempaa puuhaa ei tässä juuri ollutkaan. Ja ilmeisesti minulta löytyy sitä kestävyyttäkin. Viimeiset rivit ovat toooooodella piiiiitkiä, mutta kyllä ne menee, jos istuu luennoilla, lukee kirjaa (jos löytää ergonomisen asennon) tai keksii jotakin muuta viihdykettä. Kaverit on yleensä hyvää viihdettä.


Niin, huivihan tietysti veikin minulta extra-aikaa, sillä tein tähän reilusti ohjeistettua enemmän raitoja. Mitäpä minä Noron jämillä? Pistetään kaikki likoon vaan. Sitä paitsi minä rakastan isoja kääriytymishuiveja. Mitä iloa on muka jostain sellaisesta pienestä huivin retaleesta, jonka hartioille heittäessään saa vain kalpean aavistuksen siitä, miltä lämpö voisi tuntua?

Tätä huivia olen sitten käyttänytkin paljon. En ehkä ihan niin hirveästi viimeisen parin kuukauden aikana tosin, hirmu hämmentävää. Mutta talvella ja keväällä Daybreakini sai olla palveluksessa alati. Kaikista kätevintä huivin kanssa oli kuljettaminen. Ulkona se oli tietysti kaulassa, alla vielä kauluri, (minähän en aio palella), ja kun sisälle pääsi, sen saattoi tarpeen vaatiessa - eli aina - heittää hartioille. Ei tarvinnut tunkea laukkuun, vaihteli vain aluetta, jossa sitä piti.

 
Neuleprosessin kulku ja tuntuma eivät ole enää ehkä ihan niin elävästi mielessäni kuin joskus silloin tammikuussa kun huivi puikoiltani lähti. Erään asian kuitenkin muistan. Niin ihanan pehmeää kuin tuo Cascaden Heritage olikin, Noron rouheus tuntui puikoilla paljon paremmalta. Sillä oli luonnetta Heritagen ollessa jotenkin vähän vetelää neulottavaa. Sen takia aina keltaisten raitojen aikana odotin kärsimättömänä, että pääsisin karheampaan Noroon käsiksi. Sääli sinänsä, että ne viimeiset ja pisimmät kerrokset piti sitten tehdä sillä fletkumatolangalla. Tosin toisaalta siinä määrässä silmukoita lankaan ehti taas aika hyvin tottua.


Ja juu, taisin taas lipsahtaa vähän raaemman vastakkainasettelun malliin. Ei, ei, ei, Heritage on ihanaa, se on niin miellyttävän tuntuista, että jopa minä voin pitää sitä kaulalla pinnistelemättä ja ponnistelematta. Jostain syystä vain tuon rouheamman langan neulominen tuntui niin paljon mahtavammalta.

En koskaan tullut pingottaneeksi huivia. Olisihan siitä saanut siistimmän, aivan varmasti. Ehkä isommankin. Mutta luuleeko joku, että se minun käytössäni olisi sellaisena näin kauan pysynyt? Ihan oikeasti? Olen enimmäkseen kyllä sievästi viikannut huivin laittaessani kaappiin, mutta viikkasi tai ei, kaapissa on aika vähän tilaa, ja pieneksi mytyksi se lopulta sinne kuitenkin päätyy.

Eipä se minulle ole niin justiinsa.


Tykkään niin tästä.

26 kommenttia:

  1. Kuten sanottu, aivan ihana! Jos sen kanssa on pitovaikeuksia, niin annan sille rakastavan kodin mieluusti ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toisenkin kerran. Voi kyllä olla, että tuollaista tilannetta ei pääse syntymään, mutta pidetään mielessä. ;)

      Poista
  2. Sehän on VALTAISA :D Upeat värivalinnat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on iso - ja sietää ollakin! Ja kiitos, itsekin olen värivalintaani kovin tyytyväinen.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva että kuvatkin onnistui.

      Poista
  4. On kyllä ihana! Ja kannatti odottaa kuvauksen kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Selvästi kärsivällisyys (=saamattomuus) on hyve.

      Poista
  5. Auuuuh, IHANA! kyllä munkin on nyt varmaa pakko alottaa omani! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos! Ja suosittelen! Tuohon on niin ihana kääriytyä. :)

      Poista
  6. Enpä ihmettele yhtään, että tykkäät .Ihana, lämmittävä, kaunis huivi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei siitä voi olla tykkäämättä, on sitä niin kiva käyttää.

      Poista
  7. Tosi upean näköinen huivi. Värit ovat mitä kauneimmat :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kiva että muutkin tykkäävät väreistä... ihan kaikkiin nuo keltaiset ja ruskan sävyt eivät vissiin vetoa. Mutta se on vaan kiva, kun kaikilla on oma makunsa. :)

      Poista
  8. Ihanan syksyisen värinen! Tohon onkin sitten ihana kieputella ittensä ko lämpötilat alkaa laskee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, lämpötilan laskemisen yksi hyvä puoli on kieltämättä se, että saa kääriytyä ihaniin peittoihin ja huiveihin. Ja hyvää teetäkin tulee juotua enemmän. :)

      Poista
  9. Vautsi, miten ihana kääriytymishuivi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juuri kääriytymiseen se on paras.

      Poista
  10. Voi mäkin tykkään! Värit ja koko, raidat ja lankavalinnat - ihan parhautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä on kyllä siitä niin ihana ohje, että on helppo tehdä omannäköisensä. Värivalinnoilla tekee jo paljon, ja kokoa on helppo muuttaa.

      Poista
  11. Ihan huikeat värit, ihana syksy!

    VastaaPoista
  12. Tämä on ihan sinun värinen ja näköinen! Todella hienoa neule- ja muita töitä teet! :-)

    T. Sanna (entinen P, nykyinen R)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Sanna! Itsekin pidän tuota jotankin omannäköisenäni, sitä tulee sen takia paljon käytettyäkin. Kiva kun kommentoit. :)

      Poista