perjantai 15. kesäkuuta 2012

Bex-flow

Teen paluun kesälaitumilta (sohvalta) blogin puolelle. Koitan kammeta sanaista arkkuani auki tai edes vähän raolleen, etten tykkänään unohda, miten kirjoitetaan. 

Kesän alku on kyllä mennyt kaikin puolin vähän niin ja näin. Luulin jo hetken ajan migreenikohtausten viimein hellittäneen, mutta eilen iski taas yksi kohtalaisen raju. Se yltyi sopivasti juuri silloin, kun minulla oli meneillään erittäin inspiroiva ja innostava keskustelu ja mielessä olisi ollut noin miljoona asiaa, joista vielä jutella tai joita alkaa tehdä. Oma pääni on pahin viholliseni.

Aloitin toissapäivänä neuleen, joka houkutteli minua eilen koko migreenikohtauksen ajan. Koitin saada oloni makaamalla paranemaan edes sen verran, että saisin neuloa vaikka vain parikin kerrosta, mutta puoli yhdeksän kieppeillä päätin kohdata tosiasiat ja totesin, että tästä ei nyt tule mitään ja että elämä on paskaa. Menin nukkumaan. 

Tänä aamuna maailma on taas valjennut ja sain otettua puikot käteeni. Ja mitäs minulla onkaan kesken? Taas yhdet Cookiet, tällä kertaa Sock Innovationin Bex-sukat. Ja muuten, jälleen kerran Wollmeisesta. Jäikö joku sittenkin ihan vähän koukkuun?


Nämä bexit ovat kyllä niin minua. Näissä on aika pitkälti samaa henkeä kuin Sake-sukissa, jotka olen muuten, köhköh, unohtanut kuvata. Sakeja oli ihan mieletöntä neuloa ja sama tunnelma tuli bexienkin kanssa saman tien kun sain ne puikoille. Koko ajan on mielenkiintoista tekemistä, mutta kuvio ole ollenkaan vaikea painaa mieleen. Olen aika varma, että tätä neuloessa kehoni tuottaa endorfiineja. Ainakin tuntuu, että ottaessani puikot käteeni pääsen välittömästi jonkinlaiseen flow-tilaan. Minulle vain tulee yhtäkkiä aivan onnellinen ja tasapainoinen olo.


Tuntuu kyllä, että olen niin omassa elementissäni. Eikä tämä upea vihreä värikään tilannetta pahenna. Nyt kun vielä migreeni pysyisi jo poissa kuvioista elämä voisi hetkittäin olla lähes täydellistä. (Ainoa asia, josta voisin vähän valittaa, on Wollmeisen haju, mutta taidan jättää kitinät toiseen kertaan, niin en pilaa hyvää tuultani.)

Tänään tai lähipäivinä olisin vielä aikeissa alkaa pingotus- ja viimeistelypuuhiin. Eräs ihana huivi olisi neulomisen puolesta valmis, samoin kolmannet Charlotta-sukkani, joiden määränpää on Lumoavassa Langassa. Mutta miksiköhän minun kiinnostukseni tuntuu aina lopahtavan siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa tehdä viimeistelyä? Kummallista.


Vaan nyt kun kerran oloni sen tuntuu sallivan, voisin jatkaa neulomista ja ajoittaisesta auringon pilkahtelusta nauttimista. Peukut pystyssä, että selviän tämän päivän migreenittä.

6 kommenttia:

  1. Mahtivihreä väri. Ei ole ihme, jos jää Wollmeise-koukkuun. Olin itse skeptinen koko langan kanssa, kun koin sen jonkinlaisena friikki-tuotteena. Kokeiltuani jäin nalkkiin. Se on toistaiseksi lähes ainoa lanka, joka ei nyppyynny käytössä. Ja ne värit, niin syviä värejä en vielä ole muualta saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä Wollmeisen värit on melko poikkeuksellisen voimakkaita. Tietysti se on pistänyt miettimään sitäkin, että millä myrkyillä nuita oikein värjäillään, vai miten värit oikein saadaan noin syviksi. Mutta kieltämättä varsinkin Wollmeisen vihreät vetoavat minuun kovin.

      Poista
  2. Tuo on ehkä herkuin vihreä! Bexit näyttää monimutkaisilta mutta kauhian kiehtovilta ja houkuttelevilta, samoin kuin Saketkin, jotka jäi tuosta Cookien uudemmasta kirjasta parhaiten mieleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne tavallaan monimutkaiset, mutta oikeastaan sitten taas ei. Loppujen lopuksi sama pienempi kuvio vain toistetaan usein eikä se varsinaisesti ole kovinkaan vaikea. Mutta aika paljon pientä tapahtuu koko ajan, siinä mielessä ainakin tekemistä riittää. Lopputulos näyttää minusta joka tapauksessa kivalta.

      Poista